Yllättävän syvässä elää uskomus
siitä, että kissa on välinpitämätön, etäinen, jopa röyhkeä ja tekee mitä tahtoo.
Herr Maier oli toista maata. Aikoinaan eläinkodista haettu musta kolli eleli
asuinalueella, jossa kissat saavat kulkea vapaina. Usein Herr Maier hiipi hiljaa
vanhempieni ikkunoiden taakse ja vaikutti uteliaan kiinnostuneelta, mutta ei
kuitenkaan uskaltautunut sisälle asti. Isäni oli hyvin sairas ja tiesi
kuolevansa pian. Äitini saattoi sanoa hänelle puolileikillään: ”Lähetä sitten
jokin merkki, lähetäthän?”
Samana päivänä kun isäni kuoli,
Herr Maier käveli ovesta sisään ja asettui taloksi äitini luo, hänen
lohduttajakseen. Pian kävi ilmi, ettei Herr Maier viihtynyt omassa kodissaan,
jonne oli syntynyt vauva ja lisäksi hankittu koirakin. Kaikille sopi, että
kissa vaihtoi kotia. Luonteikkaasta Herr Maierista tuli äitini paras ystävä,
joka seurasi äitiäni vapaana kaduilla ja saattoi hänet raitiovaunupysäkille
asti äänekkäästi naukuen. Kissa myös odotti kotiinpalaavaa äitiä tuntikausia
pensaan alla, kärsivällisesti ja uskollisesti.
Herr Maier katsoi mielellään
televisiota ja oli erityisen kiinnostunut television kuvaruudusta sen jälkeen,
kun virta oli sammutettu, aivan kuin se olisi etsinyt kadonnutta kuvaa. Herr
Maier osallistui myös innokkaasti vaatteiden silittämiseen ja lahjapakettien
pakkaamiseen. On ehkä tarpeetonta mainita, että mitä ahtaampi pahvilaatikko,
sen mieluisampi nukkumapaikka se oli.
Ystävänsä Herr Maier valikoi
tarkkaan ja saattoi ärsyyntyessään läpsäistä kynsillään tai jopa purra. Myös
ruuan suhteen se oli valikoiva: parhaiten maistui luonnonjugurtti ja sulatettu
voi, joita molempia joutui toisinaan syöttämään sille sormella, että kissa
olisi suostunut syömään edes jotain. Herr Maier nukkui paljon lempipaikallaan
kaakeliuunin päällä. Kerran äitini puhkesi ihmettelemään, mikä mahtaa olla
kissan elämän tarkoitus, kun se nukkuukin niin paljon. Ennen kuin ehdin avata
suutani, äiti jatkoi puhettaan: ”Kissan elämän tarkoitus täytyy olla ilon
tuottaminen muille.” Samaan hengenvetoon
hän totesi: ”Eikö sen pitäisi olla jokaisen ihmisenkin elämän tarkoitus?”
Herr Maier jouduttiin nukuttamaan 16-vuotiaana marraskuussa 2013 sen takapään halvaannuttua. Oliko sillä sopimus Oskar-kissan kanssa, joka saapui välittömästi äitini luokse? Vai lähettikö isäni tämänkin kissan? Laiskanletkeä Oskar ahtautuu pieniin pahvilaatikoihin ja seuraa äitiäni kylille maukuen. Kissat ovat juuri sellaisia, kiintyvät ja tulevat niiden luokse, jotka niitä rakastavat.
Herr Maier
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti