Minun kaupunkini: Firenze

Kävin ensimmäisen kerran Firenzessä parikymppisenä tätini kanssa. Olin jo aloittanut italiankielen opiskelun muiden opintojeni ohella Teknillisessä korkeakoulussa ja syy siihen oli Paolo ja Vittorio Tavianin ohjaama elokuva Kaos, joka iski nuoreen mieleeni kuin sirpalekranaatti. Italia on maailman kaunein kieli ja haluan oppia puhumaan sitä! Myöhemmin vietin yhden kesäkuukauden Perugian yliopistossa opiskellen italiaa ja matkustin useammassa kaupungissa, mm. Orvietossa, Bolognassa, Veronassa, Roomassa, Barissa... Firenze on silti yli kaiken.

Tämän vuoden helmikuussa matkustin yksin Firenzeen juhlistamaan syntymäpäiviäni. Rakas tätini oli kuollut kuukautta aiemmin ja jollain tapaa tämä matka oli myös minun tapani tehdä surutyötä. Olin myös murtanut ranteeni hiihtoladulla erittäin pahasti vain pari viikkoa ennen matkaani: se murtui kolmesta kohdasta vaikeasti ja piti leikata. Leikkaus oli kuulemma vaativa, mutta sain kuitenkin käsikirurgilta luvan lähteä matkalle sillä ehdolla, että matkaan ei sisältyisi urheilua, ainoastaan proseccoa. Licence to drink!

Helmikuun loppu oli Suomessa kostean kolea, mutta Firenzessä oli jo kevättä ilmassa. Ihmiset istuivat katukahviloissa ja iltapäivän auringossa saattoi kulkea ilman takkia. Kuinka ihanalta tuntuikaan olla siellä kauniiden rakennusten ja taideteosten keskellä ja puhua muutamia sanoja italiaa, tulla ymmärretyksi ja saada kuningatarkohtelua! Olen aiemminkin huomannut, että yksin matkustavaa kohdellaan usein erittäin huomaavaisesti ja hyvin. Italiassa olen havainnut, että kun aloittaa keskustelun italiaksi, voi hetken kuluttua jatkaa englanniksi, mutta saa siitä huolimatta ystävällisempää kohtelua kuin pelkällä englannin (tai saksan) kielellä. Eräässä pizzeriassa oli hieno kokemus, kun olin maksanut laskun ja puin hitaasti takin päälleni (murtuneen ranteeni kanssa kaikki toimi hitaasti), niin tarjoilija jäi seisomaan sivummalle ja seurasi koko ajan minua sivusilmällä. Kun nousin pöydästä ja lähdin kohti ulko-ovea, hän syöksyi avaamaan oven minulle, piti ovea auki ja toivotti hyvää illan jatkoa. En muista kohdanneeni Suomessa noin huomaavaista palvelua, yleensä tarjoilija häviää kokonaan maksun saatuaan.

                      Syntymäpäivän juhlintaa upeissa puitteissa ja ulkoterassilla helmikuussa

Firenzessä ehdoton suosikkipaikkani on Museo di San Marco, joka sijaitsee Pyhän Markuksen kirkon ja luostarin yhteydessä. Taidemuseo esittelee erityisesti Fra Angelicon teoksia sekä pienempiä freskoja. Museossa on muidenkin taiteilijoiden maalauksia, samoin kuin sellejä, joissa kirkonmiehet aikoinaan asuivat. Henkäisin ääneen nähdessäni tämän teoksen ja kuulin myös mielessäni tätini ihastuneen huokauksen. Tämä oli "meidän maalauksemme":

 L'Annuciazione (Fra Angelico)

Arno-joen ylittävä silta Ponte Vecchio on myös mieluisa paikka. Se on Firenzen vanhin silta ja ainoa, jota ei räjäytetty toisen maailmansodan aikana. Joen vartta kävellessäni päädyin kukkulalle, jossa on upea hautausmaa Il cimitero delle Porte Sante. Jotkut haudat ovat kuin kappeleita!

                                                                      Ponte Vecchio

                    

Il cimitero delle Porte Sante

Sattumalta kuljin iltapimeällä Accademia di belle arti di Firenze -gallerian ohitse noin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Normaalisti sinne on valtavat jonot, mutta nyt pääsin kulkemaan suoraan sisään. Ja siinähän se oli: Michelangelon alkuperäinen David-patsas, joka valmistui vuonna 1504. Monet taideopiskelijat istuivat veistoksen läheisyydessä luonnostellen sitä vihkoihinsa. Patsaan kaikki mittasuhteet eivät ole luonnonmukaisia: pää ja ylävartalo ovat suhteellisesti suurempia kuin alavartalo, sillä veistosta oli tarkoitus katsella alaviistosta ja etäältä. Mielenkiintoista, että Unescon arvion mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja noin puolet niistä Firenzessä! 

                                                Michelangelon David (alkuperäinen)

Tein päiväretken bussilla etruskikaupunki Fiesoleen, joka on noin 10 km päässä Firenzestä kukkulalla. Kaunis pieni vanha kaupunki, jossa oli markkinat juuri sinä päivänä. Oli taas viehättävää huomata selviytyvänsä italian kielellä.

Tarpeetonta kai mainita, etten harrasta shoppailua, enkä halua pilata ulkomaanmatkoja kaupoissa! Se on mielestäni täyttä ajan hukkaa. Jos olen niin upeassa taidekaupungissa kuin Firenze, haluan ehdottomasti nauttia taiteesta. Toivottavasti pääsen sinne pian taas uudelleen.